Quality Booksin päivän kirja on Pentti Haanpään Iisakki Vähäpuheinen (Otava, 1954).

Pentti Haanpää on mielikirjailijani.

Kun tärkein on sanottu, on helpompi jatkaa.

Jos tämä olisi dialogi eikä monologi — minulta varmaankin kysyttäisiin:

— Miksi?

Haanpäätä olen harrasranut nopeasti laskettuna noin 50 vuotta.

Syyllisiä tähän rikokseen on ejkä jälkiviisasta etsiä.

Toki rikoksentekijä itse vastatkoon teositaan.

Mutta osasyylliseksi voisi nimetä Ilomantsin lukion äidinkielen lehtorin Eija Raappanan, joka oli selvästikin Haanpään naisia.

En muista toista kirjailijaa, jota hän olisi niin kehunut.

Haanpäästä löysin ihmisen, jonka kanssa oli helppo olla.

Kun kirjoitan näin tarkoitan juuri ihminen-Haanpäätä, jonka ainakin kuvittelen löytäneeni hänen teksteistään.

Haanpää on todennäköisesti ainoa kirjailija, jonka (lähes) kaikista teksteistä pidän.

Voin lukea Haanpään romaaneja ja kertomuksia vaikka kuinka monta kertaa eikä niiden vaikutus siitä laimene.

Kyse on siis jostain isommasta asiasta kuin fiktion tuottamasta mielihyvästä.

Luulenpa että Haanpää oli introvertti niin kuin minäkin.

Toisaalta saatan olla varsin avoin, sitä oli Haanpää.

Joitakin vuosia sitten lukioni tutorit esittelivät lukion ykkösille opettajiaan varsin persoonallisella tavalla.

Oman luokkani oveen oli laitettu ”tarinankerrontaa.”

Jos olisin harkinnyt työpaikan vaihtoa, olisin ottanut tuon oven suosittelijakseni.

Mitäpä muuta historian opetus on kuin tarinankerrontaa.

Jos se on pelkästään powerpointeja, on kyse ainoastaan opetussuunnitelman stalinistisesta toimeenpanosta.

Haanpää osaa kertoa tarinan.

Mutta osaa hän muutakin. Romaani Noitaympyrä voisi olla lähdeviitteillä varustettuna antropologis-sosiologinen tutkimus.

Iisakki Vähäpuheinen voisi olla psykohistoriallinen tutkielma suomalaisesta kansamiehestä.

Mutta onhan se samalla armoton satiiri yhteisöllisen elämämme omituisuuksista.

Iisakki Vähäpuhsein valitsein alkutekstiksi, kun valmistin Teatterikoulun kursseille näytelmää suomalaisesta urheiluhulluudesta.

Nimeksi tuo kurssityö sai Katso suurta suomalaista.

Hyrylän koulukeskuksen auditorion lavalla nähtiin näytelmän päähenkilönä hiihtovalmennettava Iisakki Vähäpuheinen ja sivuhenkilöinä Haanpää, Tahko Pihkala ja Tapio Rautavaara.

Teatterin ammattilainen tuli katsomaan ohjaukseni. Jälkipalaverissa sai kiitostakin.

Näytelmässä Tahkoa esittänyt Lauri ”Lätsä” Mattila on nyt Teakista valmistunut ohjaaja ja esitystaiteilija. Iisakin roolissa ollit Topi Jokinen sai juuri nimityksen Helsingin nuoreksi yrittäjäksi. Topin gradun valvoja Aalto-yliopistossa oli Esa Saarinen.

Teakin mies ja toivon mukaan myös Katso suurta suomalaista toteuttaneet lukiolaiset lienevät olleet ainaot paikallaolijat, jotka jotain ymmärsivät näytelmästä.

Tuosta kaikesta taiteellisesta sotkusta on aikaa 15 vuotta.

Ehkä näytelmästäni saisi aikaiseksi jonkinlaisen kesäteatteriversion, mistä kiitos kuuluisi yksinomaan Haanpäälle…

Miehelle, jonka nerous suomen kielen käyttäjänä jaksaa yllättää minut vuodesta toiseen.

Oma kirjayksilöni on ajan patinoima, mutta vielä luettavassa kunnossa.

https://www.antikvariaatti.net/tuotteet/877258